Yhdeksän saaristolaisleivän uuni

Normaalisti teen saaristolaisleipää yhden taikinasatsin, josta saa kolme leipää. Näin joulun alla intouduin leipomaan koko uunillisen. Mikä oli leipoessa, kun uuniin mahtui kerralla yhdeksän leipää!

Perinteisen uunin pohjalla paistettava liikuttelu onnistuu leipälapiolla (siitäkin pitää hankkia kokemusta), mutta vuokaleipien siirtely uunin sisuksiin onkin toinen juttu... Keksin käyttää apuna sähköuunin ritilöitä, joita sattui olemaan kolme kappaletta. Jokaiselle ritilälle mahtui kolme leipää ja ritilät menivät uuniin peräkkäin. Siirtelykin onnistui hellakoukulla, jolla ritilästä sai hyvän otteen.

Infrapunamittari ja leipäuuni ne yhteen sopii

Harmittelin aikoinaan, etten ollut oppinut mummoltani puilla lämmitettävän ison uunin saloja. Muistan hänen "tienneen", milloin on oikea aika pistää leivät paistumaan. Taisi siihen joitain kikkojakin liittyä. Vaan eipä liity enää, kun hankin maalla olevaan viikonloppukotiin infrapunamittarin. Nyt lämmitän leipäuunin puilla kuten ennenkin, mutta hiilloksen pois kolattuani saan tarkan lämpötilan ampumalla infrapunasäteen uuniin. Isossa uunissa saan paistettua monta leipää kerralla ja näin joulun alla myös laatikoita.

Jos olet arastellut ruoan valmistamista leipäuunissa, hanki mittari ja ota uuni aktiivikäyttöön. Palkaksi saat rapeakuorista leipää, mureita liharuokia ja meheviä, kosteuden säilyttäviä ruokia.

Sitrushilloja kurpitsasta

Jos on tilaa pakastimessa, mutta ei jääkapissa, voi hilloa tehdä pitkin vuotta. Minä tein kurpisasoseesta sitruuna- ja appelsiinkikurpitsahilloa. Molemmat maistuvat vahvasti sitrukselta, koska kurpitsa itsessään ei ole niin voimakas, mutta antaa hillolle kaivattua massaa.
Sitrushillon perusohje: 4 litrasta kurpitsasosetta, kilosta sokeria ja neljän sitruunan mehusta plus kuoripaloista saa 5 litran kattilallisen hilloa. Vinkki: Sujauta muutamaan appelsiinihillopurkkiin rosmariininoksa lisämausteeksi.

Ruususytykkeillä syttyy

Syystuulen puhaltaessa ulkona pistin pystyyn sytykepajan. Olin askarrellut munankennoista ruusuja irrottamalla kuppiosat ja täyttämällä ne kansiosasta revityillä kierteillä. Nyt oli vuorossa ruusujen uittaminen steariinissa, jota sain sulattamalla kynttilänpätkiä. Täydellinen kierrätysresepti.

Nyt mökillä on monta purkillista ruususytykkeitä tulevaksi talveksi. Kun pistän puut uuniin ja sytytän ruusun niiden etualalle, hitaasti palava ruusu sytyttää puut iloiseen liekkiin ja levittää suloista lämpöä tupaan. 

Kurpitsateema jatkuu... Paahda siemenistä suolaista naposteltavaa!

Jos saat käsiisi kurpitsan, älä ihmeessä heitä sen siemeniä roskiin. Putsaa hedelmäliha pois ja huuhdo siemenet. Kuivaa niitä hiukan ja levittele uunipellille kevyesti öljyttyinä. Ripottele siemenkerroksen päälle merisuolaa ja paahda pellillinen suolaista naposteltavaa 225° uunissa reilun vartin verran. Sipsit kalpenevat tälle herkulle mennen tullen.

Kurpitsa on helppo kovertaa jäätelökauhalla

Sain naapurilta jättikokoisen kurpitsan, jonka työstäminen alkoi jakamalla kurpitsa neljään osaan. Olin päättänyt tehdä kurpitsasta sosetta, jota käyttäisin sekä hilloon että sosekeittopohjaan. Kaikissa ohjeissa kurpitsa neuvottiin kuutioimaan ennen keittämistä ja soseuttamista, mutta eihän sillä muodolla ole väliä kun kurpitsa kuitenkin soseutetaan. Oli siis ihan turhaa irrottaa isoja paloja kuutioitaviksi, kun kurpitsan hedelmälihan voi kovertaa kätevästi jäätelökauhalla.